Mitä ympäristövaatimuksia materiaalin vastaanotolle on asetettu?
Materiaalin vastaanotolle on asetettu ympäristövaatimuksia, jotka perustuvat ensisijaisesti ympäristönsuojelulakiin (527/2014) ja jätelakiin (646/2011). Käytännössä vaatimukset tarkoittavat, että vastaanottajalla on oltava joko ympäristölupa tai oikeus soveltaa ilmoitusmenettelyä, materiaalien haitta-ainepitoisuudet on selvitettävä etukäteen ja siirroista on pidettävä asianmukaiset asiakirjat. Vaatimukset vaihtelevat merkittävästi sen mukaan, minkälaisesta materiaalista on kyse. Tässä artikkelissa käymme läpi keskeisimmät kysymykset, jotka jokaisen materiaalin vastaanottajan kannattaa tuntea.
Mitä lainsäädäntö edellyttää vastaanotetuilta materiaaleilta?
Lainsäädäntö edellyttää, että materiaalin vastaanottajalla on toimintaan soveltuva ympäristölupa tai muu laillinen peruste vastaanottaa kyseistä materiaalia. Ympäristönsuojelulaki kieltää toiminnan, joka voi aiheuttaa maaperän, pohjaveden tai ilman pilaantumista ilman asianmukaista lupaa. Lisäksi jätelaki velvoittaa noudattamaan etusijajärjestystä, jonka mukaan jätteet on ensisijaisesti hyödynnettävä ennen loppukäsittelyä.
Jätelain etusijajärjestys on käytännön kannalta tärkeä periaate: vain sellaiset jätteet, joita ei voida uudelleenkäyttää, kierrättää tai muutoin hyödyntää, saa toimittaa loppukäsittelyyn. Tämä koskee myös rakentamisessa syntyviä maa-aineksia ja purkujätteitä. Poistettavat pilaantuneet maa-ainekset on toimitettava ensisijaisesti hyödynnettäväksi luvan omaavaan vastaanotto- ja käsittelypaikkaan.
EU:n ja Suomen jätelainsäädäntö edellyttää lisäksi, että vähintään 70 prosenttia syntyvästä rakennus- ja purkujätteestä valmistellaan uudelleenkäyttöön, kierrätetään tai hyödynnetään muutoin materiaalina. Tämä tavoite ohjaa koko rakentamisen arvoketjua suunnittelusta purkuun. Kiertotalouspalvelumme tukee tätä tavoitetta tarjoamalla ympäristöluvan mukaisen vastaanottopisteen maa-aineksille ja muille materiaaleille.
Mitkä materiaalit voidaan vastaanottaa ilman ympäristölupaa?
Tietyt materiaalit voidaan vastaanottaa maarakentamiskäyttöön ilman ympäristölupaa, jos toiminnasta tehdään ilmoitus ELY-keskukselle MARA-asetuksen (843/2017) mukaisesti. Ilmoitusmenettely koskee suunnitelmallista maarakentamista, kuten väylien, kenttien ja vallien rakentamista. Ilmoitus on kuitenkin aina tehtävä ennen toiminnan aloittamista.
MARA-asetuksen soveltamisala on rajattu. Menettelyä ei voi käyttää pohjavesialueiden läheisyydessä eikä alueilla, jotka on tarkoitettu asumiseen tai lasten leikkipaikoiksi. Myös kierrätysasfaltti voi täyttää MARA-asetuksen vaatimukset, jos se on valmistettu murskaamalla käytöstä poistettu asfalttipäällyste eikä se ole peräisin alueelta, jolla on käsitelty vaarallisia aineita.
Jos materiaali ei täytä MARA-asetuksen raja-arvoja, vastaanottaja voi hakea toiminnalleen ympäristölupaa. Ympäristöluvalla voidaan vastaanottaa laajempi kirjo materiaaleja, mukaan lukien sellaisia jakeita, jotka eivät sellaisenaan täytä MARA-asetuksen kriteerejä. Tärkeintä on, että vastaanottajalla on aina jokin laillinen peruste toiminnalleen ennen kuin ensimmäistäkään kuormaa otetaan vastaan.
Miten materiaalin haitta-ainepitoisuudet tarkistetaan?
Materiaalin haitta-ainepitoisuudet tarkistetaan kenttämittauksin ja laboratorioanalyysein. Kenttämittauksia käytetään kaivun aikaiseen seurantaan ja pilaantuneisuuden rajaamiseen, mutta alueen lopullinen rajaus on aina varmistettava laboratorioanalyysein. Analyysit on tehtävä riittävän asiantuntemuksen omaavassa laboratoriossa.
Vertailukohtana käytetään valtioneuvoston PIMA-asetuksen (214/2007) mukaisia kynnysarvoja ja ohjearvoja. Jos yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioitava erikseen. Siirtoasiakirjavelvollisuuden kannalta maa-ainesjäte katsotaan pilaantuneeksi yleensä silloin, kun haitta-ainepitoisuudet ylittävät alemman ohjearvon.
Vastaanottotarkastuksessa varmistetaan, että saapuvat massat vastaavat niiden mukana tulevia asiakirjoja. Tämä varmistus voidaan tehdä kenttämittauksin tai laboratorioanalyysein tilanteen mukaan. Hyödyntämiskelpoisuuden arvioinnissa tarvitaan usein myös tietoa haitta-aineiden liukoisuusominaisuuksista, jotta voidaan arvioida, miten aineet käyttäytyvät sijoitusolosuhteissa pitkällä aikavälillä. Hyötykäytettävien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet ja sijoituskohteet on aina dokumentoitava asianmukaisesti tulevia kaivutöitä varten.
Mitä asiakirjoja materiaalin vastaanottaja tarvitsee?
Materiaalin vastaanottaja tarvitsee siirtoasiakirjan kaikista vaarallisista jätteistä, pilaantuneista maa-aineksista sekä muusta rakennus- ja purkujätteestä, lukuun ottamatta puhdasta pilaantumatonta maa-ainesta. Siirtoasiakirjan on oltava mukana kuljetuksen aikana, ja vastaanottajan on säilytettävä se vähintään kolme vuotta.
Siirtoasiakirjassa on oltava kaikki valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot: jätteen laji, laatu, määrä, alkuperä, toimituspaikka ja päivämäärä sekä kuljettajan tiedot. Asiakirja on laadittava ensisijaisesti sähköisenä ja koneluettavassa muodossa. Tiedot on toimitettava SIIRTO-rekisteriin, johon raportointi on ollut pakollista syyskuusta 2022 alkaen.
Purkumateriaaleja ja rakennusjätteitä koskee myös uuden rakentamislain (751/2023) mukainen raportointivelvoite Rapu-selvitystietojärjestelmään. Selvitys tehdään kahdessa vaiheessa: ensin arvio vapautuvista materiaaleista lupahakemuksen yhteydessä ja sitten päivitys hankkeen valmistuttua siirtoasiakirjojen pohjalta. Velvoite koskee kaikkia rakentamishankkeeseen ryhtyviä, joten tilaajan on hyvä varmistaa asia jo hankkeen suunnitteluvaiheessa.
Miten ympäristövaatimukset eroavat eri materiaaliluokissa?
Ympäristövaatimukset vaihtelevat merkittävästi sen mukaan, mistä materiaaliluokasta on kyse. Puhtaat ylijäämämaat voidaan usein siirtää ja hyödyntää kevyemmällä menettelyllä, kun taas pilaantuneet maa-ainekset, teollisuuden sivutuotteet ja vaaralliset jätteet edellyttävät aina ympäristöluvan tai erillisen käsittelyluvan.
Puhtaat maat ja tavanomaiset rakennusjätteet
Pilaantumattomat ylijäämämaat, betoni- ja tiilijäte sekä asfalttijäte ovat tyypillisiä jakeita, joille voidaan soveltaa joko MARA-asetuksen ilmoitusmenettelyä tai ympäristölupaa. Betoni- ja kiviaineksia hyödynnetään esimerkiksi tienrakentamisessa neitseellisen soran korvaajana, mikä on sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta järkevää. Haitta-ainepitoiset maa-ainekset on kuitenkin aina pidettävä erillään puhtaista massoista välivarastoinnin aikana.
Teollisuuden sivutuotteet ja vaaralliset jätteet
Teollisuuden sivutuotteet, kuten savukaasupöly, pohjatuhka, valimohiekka ja jätteenpolton kuona, vaativat aina ympäristöluvan mukaisen vastaanoton. Vaaralliset jätteet on kerättävä erikseen ja toimitettava niille tarkoitettuun käsittelyyn. Pysyviä orgaanisia yhdisteitä sisältävät POP-jätteet on pyrittävä tunnistamaan jo työmaan jätehuollon suunnitteluvaiheessa, sillä niiden kuljettaminen edellyttää siirtoasiakirjaa EU-asetuksen nojalla. Me vastaanotamme Lopella useita teollisuuden sivutuotejakeita ympäristölupamme puitteissa, mutta kaikkien materiaalien toimittamisesta on aina sovittava etukäteen.
Mitä seuraamuksia laiminlyödyistä ympäristövaatimuksista voi tulla?
Ympäristövaatimusten laiminlyömisestä voi seurata hallinnollisia seuraamusmaksuja, rikossyytteitä ja velvollisuus korvata aiheutuneet ympäristövahingot. Siirtoasiakirjamääräysten rikkomisesta valvontaviranomainen voi määrätä laiminlyöntimaksun jätteen haltijalle, kuljettajalle tai vastaanottajalle sen mukaan, kenen menettelystä laiminlyönti johtuu.
Vakavimmissa tapauksissa kyse on ympäristörikoksesta. Oikeuskäytäntö osoittaa, että luvattomasta jätteen vastaanottamisesta voidaan tuomita ympäristön turmelemisesta, ja tuomittu rikoshyöty peritään takaisin. Suomessa yleisimmät ympäristörikokset liittyvät rakennus- ja purkujätteen laittomaan hävittämiseen sekä maa-ainesten luvattomaan läjitykseen.
Laiton toiminta vaikuttaa myös koko toimialan kilpailutilanteeseen. Jos niin sanottu dumppaaminen yleistyy, se heikentää laillisesti toimivien yritysten kannattavuutta ja vaikeuttaa rehellistä kilpailua. Tämän vuoksi ympäristövaatimusten tunteminen ja noudattaminen ei ole vain lakivelvoite, vaan myös vastuullisen liiketoiminnan edellytys. Kannattaa muistaa, että ympäristölupahakemusten käsittelymaksut nousevat huomattavasti, jos hakemukset lähetetään sähköpostin tai paperipostin kautta digitaalisen asioinnin sijaan.